mitä Arvo vuodella tekee, sitä en tiedä vielä.
Katselin tuossa tylsyyttäni, että enpä ole aikoihin maailmaa piinannut aivoituksillani, jotka eivät tosin kovinkaan vaativia ole varsinkaan näin puolilta öin.
Luonnollisesti, kun tajusin kuinka kauan on blogini ollut ilman uusia kirjoituksia, päätin, että vaikka minulla ei oikeastaan ole mitään sanottavaa, on jotain ehdottomasti kirjoitettava, täten, tämäkin blogi taitaa olla täyttä paskaa kuten niin useat tähänkin saakka.
Vuosi vaihtui vuoteen joka median mukaan on maailmanlopun vuosi, tietenkään mistään maya, neandertaalis tai simolais muinais jäänteistä ei ole löytynyt mitään asiaan viittaavaakaan, eikä edes korkealle nostettu satukirja raamattu ainakaan suoraan sano, että olisi vuoden 2012 vuoro lopettaa kaikki ja nostaa synnittömät (eikö kaikkien pitäisi olla synnittömiä kun Jee-sukset kärsi puolestamme vai miten se meni?.. ei oikein tuo jatko-osa napannut minuun koskaan, muistutti liikaa Drizzitiä se päähenkilö kaikkivoipaisuudessaan)... tietenkin nyt kun asiaa mietin, on raamatun nimissä tehty paljon asioita jotka piti kaivaa mielipuolten tulkintojen kautta esiin, joten kyllä tämäkin varmaan sieltä löytyy, mutta nyt eksyin vallan aiheesta.
Vuosi vaihtui siis, sitä ennen oli joulu, jouluna sain pari lahjaa joten olen ollut kiltimpi kuin vuosiin ja sekös hävettää. mutta tämän kerron nyt kyllä.
Oman muistini mukaan velipoika teki ilkeän tempun minulle.
Tovi aikaa sitten käytiin velipojan kanssa kirppiksillä katselemassa mitä näkyy, ja eikös sieltä löytynyt suuresti haaveilemani kirja, Musashi, halvalla, hyvin halvalla. Mutta arvatkaapas vain, oliko allekirjoittaneella ainuttakaan kolikkoa taskussaan? no eipä ollut ei. SIinä sitten kauniisti hymyillen käännyin velipojan puoleen;" lainaa mulle... oot velkaaki...bla bla bla" ja ostihan se sitten sen kirjan itselleen.
Tosin sain kirjasen hoitoon.
ja joulun alla kävi velipoika kirjoittamassa kirjaan, notta nyt son minun. on se perkeleen ilkeä ihminen.
...
Raketteja en nähnyt muuten ainuttakaan, kaksi ihmeen suihkuttavaa juttua jotka hetken ilahduttivat minua ja poikaani, sitten mentiin sisälle ja poika laittoi nukkumaan ja minä katsoin sarjaa. .. tai elokuvaa... tai molempia.. tai sitten luin taikka piirsin.. ja join alkoholitonta olutta.
mitäpä muuta muistettavaa?... ei oikeastaan pahemmin mitään kaiketi. kuntoutuksessa olen. siellä menee päivät.
elämä jatkuu ja olen tyytyväinen.
ai niin.. ostettiin uusi auto. hyvä ja mukava on. parempi kuin edellinen.
Citroen C2 bla bla ja jotaki jotaki tai sensordrive.
jatkakaa
maanantai, 9. tammikuuta 2012
lauantai, 10. joulukuuta 2011
One step closer to the Dream!
My first art exhibition is ON... well not quite yet, but end of april at the Rovaniemi City Hall Corridor. So... man's got'ta start from somewhere.
I haven't decided yet what I will but up on there exactly, but I was thinking to do little bit everything.. Drawings, paintings, t-shirts and clay... if it's possible, I haven't yet check out what kind of ...premises they have to offer. It took some, a lot of time to get to even this point, that I'm ready to show my art in live... and it demanded some outside help because of my mental difficulties, but here we are and I'm little proud already, yet even more nervous. Thankfully I do have help promised for all the way until the end of exhibition
Sooo, to get to this point I had to have almost breakdown before, thats one of the reasons I've been out from And, and even my facebook and g+ life have been silent. I've been forced to concentrate to my real life. the almost breakdown was compination of many different reasons; my mental and physical difficulties in life + new school ( I was trying to study to be Interior textile artisan ) that went crashing down because the institution that did promise to pay my studies didnt manage to do it and other.. more personal stuff...
So now I'm in rehab... well actually I'm in sick leave, I've been in it since autumn and I'll be untill end of the year and after that I start rehab in Artand ceramic workshop and partly in Media workshop ( I think ) and hoping that after all this, I get a job... but most likely I have to take the next best option and go back to school even that I have lot's of learning difficulties and hate the schooling.
anyhow... this update might look unhappy, but it truly ain't that.
We got a new car, we have snow out side, I have loving family, people a do buy my art time to time and I think I have found my calling.
so.. HAPPY CHRISTMAS ( to all you who celebrate it ) or if theres some another celebration around soon, you have a good time with that.. I concentrate to Christmas because I love it (even that I hate presents)
I haven't decided yet what I will but up on there exactly, but I was thinking to do little bit everything.. Drawings, paintings, t-shirts and clay... if it's possible, I haven't yet check out what kind of ...premises they have to offer. It took some, a lot of time to get to even this point, that I'm ready to show my art in live... and it demanded some outside help because of my mental difficulties, but here we are and I'm little proud already, yet even more nervous. Thankfully I do have help promised for all the way until the end of exhibition
Sooo, to get to this point I had to have almost breakdown before, thats one of the reasons I've been out from And, and even my facebook and g+ life have been silent. I've been forced to concentrate to my real life. the almost breakdown was compination of many different reasons; my mental and physical difficulties in life + new school ( I was trying to study to be Interior textile artisan ) that went crashing down because the institution that did promise to pay my studies didnt manage to do it and other.. more personal stuff...
So now I'm in rehab... well actually I'm in sick leave, I've been in it since autumn and I'll be untill end of the year and after that I start rehab in Artand ceramic workshop and partly in Media workshop ( I think ) and hoping that after all this, I get a job... but most likely I have to take the next best option and go back to school even that I have lot's of learning difficulties and hate the schooling.
anyhow... this update might look unhappy, but it truly ain't that.
We got a new car, we have snow out side, I have loving family, people a do buy my art time to time and I think I have found my calling.
so.. HAPPY CHRISTMAS ( to all you who celebrate it ) or if theres some another celebration around soon, you have a good time with that.. I concentrate to Christmas because I love it (even that I hate presents)
torstai, 17. marraskuuta 2011
EHKÄPÄ TAITEENI KANNATTAISI
JOS JATKAN tehden monialaisesti, en vain maalaillen maalauksia vaan myös vaatteita ja seinämaalauksia?
tietenkin tilauksia tarvitsisi paljon enemmän kuin tämän hetken tilanne on.
mutta tässäpä jo aikaisemmin vilauttamani seinämaalaus.
tietenkin tilauksia tarvitsisi paljon enemmän kuin tämän hetken tilanne on.
mutta tässäpä jo aikaisemmin vilauttamani seinämaalaus.
Valokuva ei tuo oikeutta, koetan muistaa käydä ottamassa paremman omalla kameralla.
mutta näkee siitä, että osaan.
mutta näkee siitä, että osaan.
yhteyttä saa ottaa jos haluaa jotain tilata.
sunnuntai, 6. marraskuuta 2011
Estin ainakin viisi itsemurha yritystä!
Kävin ajelulla hämärässä vesisateessa ja eiköhän hypin auton eteen niitä syksyn idiootteja ilman heijastimia ja eivät edes suojatietä viitsi käyttää.
Sitä luulisi, että evoluutio olisi tähän mennessä vienyt liikenteessä toikkaroimasta nuo tunarit ja estäneet alalajia kehittymästä pidemmälle, mutta ilmeisesti Suomen autoilija kansa on liian ystävällinen ja varovainen, sillä kuten sanoin, itsekin estin omalla yliluonnollisella tarkkaudellani viisi itsemurha yritystä kun yksi toisensa perään, keski-ikäisestä nuorisoon hippuloi huolettomasti heijastimetta keskeltä tietä kahden suojatien välistä.
On suorastaan hämmentävää kuinka autoilijoita aina mollataan kaikesta liikenteessä tapahtuvasta, mutta omat havaintoni ovat että aivan yhtä idiootteja ovat jalan ja pyörällä kulkijatkin.
En tiedä missä vika, että nykyään ei kukaan, EI JUURI KUKAAN tiedä mitään liikenteessä liikkumisen sääntöjä? EI ainakaan täällä kaupungissa.
En tiedä ovatko ihmiset niin tylsistyneet elämään vai ovatko he vain välinpitämättömiä mutta jos minulle ainakin on pienestä pitäen opetettu, että tienreunaa kävellää jonossa, ei rinnakkain ja kävellään siellä vasemmalla reunalla ei keskellä tai oikealla (,itseasiassa en ole varma onko tämä jokin sääntö, mutta ainakin se on järkevämpää) ...
tavallisella suojatiellä on lain mukaan turvallista kävellä, autoilijat ovat velvollisia väistämään... mutta HUOMATKAA; mikäli suojatie ei ole erikseen merkitty pyörille, ei sillä saa myöskään pyörällä ajaa.
Tämä tarkoittaa, että jos ajat pyörällä suojatiellä ja auto ajaa sinuun pahki, voit pahimmillaan maksaa auton korjaamiset sieltä sairaalassa maaten, mutta mikäli talutat pyörän suojatiellä, olet lain mukaan jalankulkija ja vika on autoilijan.
Mutta KAIKEN MUUN kanssa voin ellää, mutta ihan oikeasti.. kun on pimeää.. KÄYTTÄKÄÄ HEIJASTINTA JURPOT!
seuraavaksi alan tarkistaa mitä laki sanoo siitä, jos jalankulkija jää auton alle pimeällä ilman heijastinta...
Sitä luulisi, että evoluutio olisi tähän mennessä vienyt liikenteessä toikkaroimasta nuo tunarit ja estäneet alalajia kehittymästä pidemmälle, mutta ilmeisesti Suomen autoilija kansa on liian ystävällinen ja varovainen, sillä kuten sanoin, itsekin estin omalla yliluonnollisella tarkkaudellani viisi itsemurha yritystä kun yksi toisensa perään, keski-ikäisestä nuorisoon hippuloi huolettomasti heijastimetta keskeltä tietä kahden suojatien välistä.
On suorastaan hämmentävää kuinka autoilijoita aina mollataan kaikesta liikenteessä tapahtuvasta, mutta omat havaintoni ovat että aivan yhtä idiootteja ovat jalan ja pyörällä kulkijatkin.
En tiedä missä vika, että nykyään ei kukaan, EI JUURI KUKAAN tiedä mitään liikenteessä liikkumisen sääntöjä? EI ainakaan täällä kaupungissa.
En tiedä ovatko ihmiset niin tylsistyneet elämään vai ovatko he vain välinpitämättömiä mutta jos minulle ainakin on pienestä pitäen opetettu, että tienreunaa kävellää jonossa, ei rinnakkain ja kävellään siellä vasemmalla reunalla ei keskellä tai oikealla (,itseasiassa en ole varma onko tämä jokin sääntö, mutta ainakin se on järkevämpää) ...
tavallisella suojatiellä on lain mukaan turvallista kävellä, autoilijat ovat velvollisia väistämään... mutta HUOMATKAA; mikäli suojatie ei ole erikseen merkitty pyörille, ei sillä saa myöskään pyörällä ajaa.
Tämä tarkoittaa, että jos ajat pyörällä suojatiellä ja auto ajaa sinuun pahki, voit pahimmillaan maksaa auton korjaamiset sieltä sairaalassa maaten, mutta mikäli talutat pyörän suojatiellä, olet lain mukaan jalankulkija ja vika on autoilijan.
Mutta KAIKEN MUUN kanssa voin ellää, mutta ihan oikeasti.. kun on pimeää.. KÄYTTÄKÄÄ HEIJASTINTA JURPOT!
seuraavaksi alan tarkistaa mitä laki sanoo siitä, jos jalankulkija jää auton alle pimeällä ilman heijastinta...
lauantai, 5. marraskuuta 2011
Menninkäiset... kaikkien kaverit.
Tänään, lauantai aamuna tunnen tarvetta puhua menninkäisistä.
Menninkäiset ovat uskontoni ja uskomusteni tiivistymä ja Terry Pratchettia lainaten epäsuorasti, yritän kovasti, että jos (mitä epäilen) Menninkäisiä ei ole olemassa, niin minun uskoni heihin synnyttäisi muutaman edes.
Menninkäiset eivät tulleet mieleeni siksi, että kärsisin krapulasta, olo tosin on lähes vastaavanlainen mutta johtuen vain huonosti nukutusta yöstä johon sisältyi paljon yskimistä joka herätti tähdet ympärilläni pimeyteen ja herättivät jopa upean vaimoni hetkittäin... tai sitten se oli ne yskähtelyt.
Unettomuus herätää uinuvan runoilijani, ei sillä että runoilla osaisin tai tajuaisin niitä lukiessani, että lukisin jotain jota pitäisi kyetä ymmärtämään tai että niiden pitäisi herättää tunteita jotka minun olemukseni on varannut lähinnä Jet Li ja Jason Statham leffoihin, sekä loput tunteet ovatkin sitten Adam Sandleria varten. Terry Pratchetin tuotokset lähinnä luovat uusia tunteita muiden käyttöön.
Mutta alun alkaen, ennen kuin aloin hallusinoida onnessani Menninkäisistä, aikeeni oli laittaa tänne kuva viimeisimmästä maalaamastani paidasta, joten heitetään nekin nyt väliin.
Mistä tulikin sitten mieleeni, että vaikka olenkin hullu ja vaikeasti sekaisin ellen sitten väärin ymmärretty nero, kävi niin hassusti, että kun käveli hakemaan apua byrokratialaitosten kanssa taistelemiseen, sainkin apua taidenäyttelyn järjestämiseen joten sellainen on sitten tulossa elämässäni ensivuonna ja se suoraan sanottuna kauhistuttaa.
On vallan eri asia miettiä, että itse tai läheiset näkevät taiteiluitani, mutta se, että niitä pääsee katselemaan täysin tuntemattomat ihmiset tuntuu siltä, kuin kävelisin alasti pitkin katuja... tosin se, että alasti kaupungilla kulkeminen ei kauhistuta minua läheskään niin paljon kuin taiteeni laittaminen näytille... poliisia tieten ehkä enemmän kiinnostaa se, jos hillun alasti.
Tänään on tämä päivä, ja vaikka olen flunssaan saapumassa olen tyytyväinen viime aikojen tapahtumiin.
Pääsin tekemään elämäni ensimmäistä seinämaalausta, mikä on jännittävää ja hyvin tyydyttävää, nyt vain pelottaa, että tilaustyö kun on, joudunko lopettamaan ennenkuin itse tahtoisin kun asiakkaat ovat ihastuneet jo keskeneräiseen :D
tässäpä pari kuvaa siitäkin
ja tänään tosiaan sitten vietetään omaa pyhäinmiesten päivää syömällä hyvin.
Eilen leivoin sämpylöitä ja paistoin hirvenlihapekoni pihvejä, tänään tehdään gourmee hamppareita ja kaikkea muuta hyvvää.
son moi.
Menninkäiset ovat uskontoni ja uskomusteni tiivistymä ja Terry Pratchettia lainaten epäsuorasti, yritän kovasti, että jos (mitä epäilen) Menninkäisiä ei ole olemassa, niin minun uskoni heihin synnyttäisi muutaman edes.
Menninkäiset eivät tulleet mieleeni siksi, että kärsisin krapulasta, olo tosin on lähes vastaavanlainen mutta johtuen vain huonosti nukutusta yöstä johon sisältyi paljon yskimistä joka herätti tähdet ympärilläni pimeyteen ja herättivät jopa upean vaimoni hetkittäin... tai sitten se oli ne yskähtelyt.
Unettomuus herätää uinuvan runoilijani, ei sillä että runoilla osaisin tai tajuaisin niitä lukiessani, että lukisin jotain jota pitäisi kyetä ymmärtämään tai että niiden pitäisi herättää tunteita jotka minun olemukseni on varannut lähinnä Jet Li ja Jason Statham leffoihin, sekä loput tunteet ovatkin sitten Adam Sandleria varten. Terry Pratchetin tuotokset lähinnä luovat uusia tunteita muiden käyttöön.
Mutta alun alkaen, ennen kuin aloin hallusinoida onnessani Menninkäisistä, aikeeni oli laittaa tänne kuva viimeisimmästä maalaamastani paidasta, joten heitetään nekin nyt väliin.
Mistä tulikin sitten mieleeni, että vaikka olenkin hullu ja vaikeasti sekaisin ellen sitten väärin ymmärretty nero, kävi niin hassusti, että kun käveli hakemaan apua byrokratialaitosten kanssa taistelemiseen, sainkin apua taidenäyttelyn järjestämiseen joten sellainen on sitten tulossa elämässäni ensivuonna ja se suoraan sanottuna kauhistuttaa.
On vallan eri asia miettiä, että itse tai läheiset näkevät taiteiluitani, mutta se, että niitä pääsee katselemaan täysin tuntemattomat ihmiset tuntuu siltä, kuin kävelisin alasti pitkin katuja... tosin se, että alasti kaupungilla kulkeminen ei kauhistuta minua läheskään niin paljon kuin taiteeni laittaminen näytille... poliisia tieten ehkä enemmän kiinnostaa se, jos hillun alasti.
Tänään on tämä päivä, ja vaikka olen flunssaan saapumassa olen tyytyväinen viime aikojen tapahtumiin.
Pääsin tekemään elämäni ensimmäistä seinämaalausta, mikä on jännittävää ja hyvin tyydyttävää, nyt vain pelottaa, että tilaustyö kun on, joudunko lopettamaan ennenkuin itse tahtoisin kun asiakkaat ovat ihastuneet jo keskeneräiseen :D
tässäpä pari kuvaa siitäkin
ja tänään tosiaan sitten vietetään omaa pyhäinmiesten päivää syömällä hyvin.
Eilen leivoin sämpylöitä ja paistoin hirvenlihapekoni pihvejä, tänään tehdään gourmee hamppareita ja kaikkea muuta hyvvää.
son moi.
perjantai, 7. lokakuuta 2011
torstai, 6. lokakuuta 2011
So I did, by accident, believe it or not a Job application to Norway.
because of that I decided it's time to make a blog in English too.
So how did this happen, that I accidentally send a job application to a Norway?
It was kind of easy after all, I was (I am) annoyed the Finnish systems and even that I did look job's from Rovaniemi (even that I'm still waiting the result from Employment and Economic Development Agency and yet I'm pretty sure that if I don't hear from them tomorrow I shall exterminate my schooling project and start to be official pain it the ass) and somehow in the list of the links to the open vacancies did have this one with English writing and told how they look artist/illustrator .. and I was like .YES! so I send my application and later realized that the job was in Norway.. jolly good me. Well, what's done it's done and I'm not to optimistic about the subject anyhow.
Well what else do I have to share? Nothing new, expect for those who don't understand Finnish and see now that I have something in English too (like there's never more than one reader per month)... so I did get in a school.. school that does make me happy.. it's interior textile artisan thingie.. I did send my papers to the school because this Employment and Economic Development Agency- woman told me that it's good idea and go for it.
well after I did what she told.. another woman told me that "WHAT A HELL HAVE YOU DONE!" and now I have no income of any kind and loosing my mind and having a breakdown and most likely I don't even care anymore and quit the school anyway and stop trying... anything... I'll just hang on home and play artist with out any real customers.
and be sad... and be annoyed with my self and feel sad for my love ones to have to look me like that. but hey.. that's what Employment and Economic Development Agency want.
So yeah. I lied before, when I told in FInnish that I haven't been capable do any artistic stuff.. I have slowly continued one of my drawings.. it's a pencil work in A3... but got'ta say that even that is coming slow.. really slow for me.
but I have ideas... I'm just out of fuel to do anything... never did I believe I would be at this point... that my mental heath is so weak that it takes all my strength just to keep on going.
So how did this happen, that I accidentally send a job application to a Norway?
It was kind of easy after all, I was (I am) annoyed the Finnish systems and even that I did look job's from Rovaniemi (even that I'm still waiting the result from Employment and Economic Development Agency and yet I'm pretty sure that if I don't hear from them tomorrow I shall exterminate my schooling project and start to be official pain it the ass) and somehow in the list of the links to the open vacancies did have this one with English writing and told how they look artist/illustrator .. and I was like .YES! so I send my application and later realized that the job was in Norway.. jolly good me. Well, what's done it's done and I'm not to optimistic about the subject anyhow.
Well what else do I have to share? Nothing new, expect for those who don't understand Finnish and see now that I have something in English too (like there's never more than one reader per month)... so I did get in a school.. school that does make me happy.. it's interior textile artisan thingie.. I did send my papers to the school because this Employment and Economic Development Agency- woman told me that it's good idea and go for it.
well after I did what she told.. another woman told me that "WHAT A HELL HAVE YOU DONE!" and now I have no income of any kind and loosing my mind and having a breakdown and most likely I don't even care anymore and quit the school anyway and stop trying... anything... I'll just hang on home and play artist with out any real customers.
and be sad... and be annoyed with my self and feel sad for my love ones to have to look me like that. but hey.. that's what Employment and Economic Development Agency want.
So yeah. I lied before, when I told in FInnish that I haven't been capable do any artistic stuff.. I have slowly continued one of my drawings.. it's a pencil work in A3... but got'ta say that even that is coming slow.. really slow for me.
but I have ideas... I'm just out of fuel to do anything... never did I believe I would be at this point... that my mental heath is so weak that it takes all my strength just to keep on going.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)