maanantai, 9. tammikuuta 2012

Elämme Arvon vuotta 2012...

mitä Arvo vuodella tekee, sitä en tiedä vielä.

Katselin tuossa tylsyyttäni, että enpä ole aikoihin maailmaa piinannut aivoituksillani, jotka eivät tosin kovinkaan vaativia ole varsinkaan näin puolilta öin.

Luonnollisesti, kun tajusin kuinka kauan on blogini ollut ilman uusia kirjoituksia, päätin, että vaikka minulla ei oikeastaan ole mitään sanottavaa, on jotain ehdottomasti kirjoitettava, täten, tämäkin blogi taitaa olla täyttä paskaa kuten niin useat tähänkin saakka.

Vuosi vaihtui vuoteen joka median mukaan on maailmanlopun vuosi, tietenkään mistään maya, neandertaalis tai simolais muinais jäänteistä ei ole löytynyt mitään asiaan viittaavaakaan, eikä edes korkealle nostettu satukirja raamattu ainakaan suoraan sano, että olisi vuoden 2012 vuoro lopettaa kaikki ja nostaa synnittömät (eikö kaikkien pitäisi olla synnittömiä kun Jee-sukset kärsi puolestamme vai miten se meni?.. ei oikein tuo jatko-osa napannut minuun koskaan, muistutti liikaa Drizzitiä se päähenkilö kaikkivoipaisuudessaan)... tietenkin nyt kun asiaa mietin, on raamatun nimissä tehty paljon asioita jotka piti kaivaa mielipuolten tulkintojen kautta esiin, joten kyllä tämäkin varmaan sieltä löytyy, mutta nyt eksyin vallan aiheesta.

Vuosi vaihtui siis, sitä ennen oli joulu, jouluna sain pari lahjaa joten olen ollut kiltimpi kuin vuosiin ja sekös hävettää. mutta tämän kerron nyt kyllä.
Oman muistini mukaan velipoika teki ilkeän tempun minulle.

Tovi aikaa sitten käytiin velipojan kanssa kirppiksillä katselemassa mitä näkyy, ja eikös sieltä löytynyt suuresti haaveilemani kirja, Musashi, halvalla, hyvin halvalla. Mutta arvatkaapas vain, oliko allekirjoittaneella ainuttakaan kolikkoa taskussaan? no eipä ollut ei. SIinä sitten kauniisti hymyillen käännyin velipojan puoleen;" lainaa mulle... oot velkaaki...bla bla bla" ja ostihan se sitten sen kirjan itselleen.

Tosin sain kirjasen hoitoon.

ja joulun alla kävi velipoika kirjoittamassa kirjaan, notta nyt son minun. on se perkeleen ilkeä ihminen.

...

Raketteja en nähnyt muuten ainuttakaan, kaksi ihmeen suihkuttavaa juttua jotka hetken ilahduttivat minua ja poikaani, sitten mentiin sisälle ja poika laittoi nukkumaan ja minä katsoin sarjaa. .. tai elokuvaa... tai molempia.. tai sitten luin taikka piirsin.. ja join alkoholitonta olutta.

mitäpä muuta muistettavaa?... ei oikeastaan pahemmin mitään kaiketi. kuntoutuksessa olen. siellä menee päivät.

elämä jatkuu ja olen tyytyväinen.

ai niin.. ostettiin uusi auto. hyvä ja mukava on. parempi kuin edellinen.
Citroen C2 bla bla ja jotaki jotaki tai sensordrive.

jatkakaa

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

must I?